Uutislistaukseen

Sana sunnuntaiksi - Valoa pimeyteen

2.3.2020 07.46

VALOA PIMEYTEEN

Takana on pitkä pimeä jakso. Talveton, valoton (ainakin täällä Lohjalla). Jaksaminen on haasteellista, kun valoa ei näe viikkoihin. Pimeä ryömii mieleen. Eipä ihme, että suomalaiset ovat vähän sellaista vetäytyvää ja juroa kansaa, etenkin kaamosaikaan. Valo on meille arvokasta, koska se ei ole itsestäänselvyys. Pimeässä ei ole hyvä kulkea, kun ei näekään mitään. Tämä saa ajttelemaan Jeesuksen sanoja.

"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12). Jeesus tuli voittamaan sisäisen pimeyden, täyttämään tyhjyyden. Ihmisen tapa olla on kulkea jotakin kohti, kurottaudumme johonkin, jolla koemme olevan merkitystä. Medialla on tapana tuoda meidän eteemme aina vain kasvavat trendien ja muoti-ilmiöiden markkinat. Joka päivä uusia merkityksen tarjouksia. Ihmisiä houkutellaan kulkemaan kohti uusia pettymyksiä ja uutta tyhjyyttä. Sisällöntuottajat tuottavat jatkuvasti uusia sisältöjä, mutta kaikki tämä yltäkylläisyys luo vain uutta tyhjyyden ja osattomuuden kokemusta, joka pitää heti täyttää uudelleen. Tyhjyyden kierre.

Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään tielle, joka ei ole tosi-tv:n muovimaailmaa. Polku voi viedä autiomaahan, mutta sillä tiellä hän itse on meitä lähellä. Hän, joka on itse valo ja elämää säilyttävä voima. Sillä tiellä ollaan kiinni elämän leivässä, pimeys väistyy. Sillä tiellä saa kokemuksen täydestä anteeksiannosta, täydestä hyväksynnästä ilman ulkoisia vaatimuksia. Sillä tiellä ei kysytä maksua, sillä hän on itse meidät lunastanut. Ristintiellään, anteeksiantamisellaan ja rakkaudellaan.

Meidän Vapahtajamme sanoi myös:” joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” Joka tässä maailmassa kyseenalaistaa tyhjyyden ja katoavaisen tavoittelun, antaa itselleen mahdollisuuden siihen elämään, jonka Jumala on meille tarkoittanut ja johon Kristus on avannut tien kaikkien kulkea.

Kohti kevättä ja valoa kulkiessamme muistelemme Jeesuksen ristintietä ja sitä, mitä hän on meidän vuoksemme tehnyt. Miten hän antoi alttiiksi elämänsä meidän tähtemme, jotta meillä olisi katoamaton elämä. Pimeydestä valoon pääseminen sai Paavalinkin huudahtamaan: ” Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”

Kulkekaamme siis valossa, Kristuksen valossa, sillä se on elämän valo, ja meille ainoa tie perille.

 

Seppo-pappi (evp)